Päivän määränpää Lofootit

Auringonpaisteessa matkaan
Tuntui taas mukavalta olla pyörän päällä jokseenkin hyvin nukutun telttayön jälkeen. Toki pelkästään hyväilevä auringonpaiste edesauttoi tätä tunnetta, mutta odotimme jo kovasti Lofoottien mahtavia maisemia miettien olisivatko ne maineensa veroiset. Olimme kuulleet aiemmin, että Lofootit ovat jotain aivan erilaista muuhun Norjan maisemaan verrattuna, joten odotukset olivat kovat. Pääsimme leiripaikaltamme päätielle E10, jota pitkin pääsee Å i Lofotenin pieneen kylään. Saman tien oli löytänyt moni muukin eikä ihme, sillä ei sinne oikein muita teitä pitkin pääse. Tie oli kuitenkin aika ruuhkainen ja sen täyttivät lukuisat asuntoautot ja -vaunut ja myös polkupyöräilijät, joita oli kapealla tiellä ja vastaantulevassa liikenteessä vaikea ohittaa. Ei meille, mutta lähinnä noille edellämainituille kulkuneuvoille. Muutaman kerran polkupyöräilijöitä nähtiin myös pitkissä tunneleissa, joissa näkyvyys ei todellakaan ollut paras mahdollinen - ainakaan kun juuri olit ajanut tunneliin sisään. Täälläkin lämpötila tunneleissa saattaa laskea jopa kymmenen astetta eikä koskaan tunnelista ulostullessa voinut tietää millainen maisema tai lämpötila oli odottamassa "maan pinnalla".



Koitimme useasti puhelimista seurata sääennustuksia Lofooteille, mutta totesimme sen nopeasti olevan turhaa sillä lämpötiloilla oli hurjia eroja lyhyenkin ajon jälkeen. Yleensä isommat muutokset tulivat juurikin tunneleiden jälkeen.

Mahtavia maisemia
Lofoottien maisemat olivat kyllä maineensa veroiset ja aurinkoinen, selkeä keli korosti kaikki sen parhaat puolet. Pysähtelimme jälleen usein kuvaamaan maisemia. Koko reissun ajan nautimme itse matkasta emmekä niinkään sen määränpäästä. Meillä ei ollut kiire minnekään ja suosittelemme sitä kyllä vilpittömästi muillekin. Vaikka ei tällaiset maisemat valokuvissa millään näytä niin hienoilta kuin luonnossa niin siltikin kannattaa pysähtyä sitä hetkeksi ihailemaan.



Eräs maisemapaikka sijaitsi pienen mäennyppylän päällä tien vieressä ja kiipesimme sinne katselemaan näkymiä. Hetken siinä oltuamme samalle paikalle tuli myös Ruotsalaispari, jolla oli mukanaan koira. Kun pyysin heitä ottamaan meistä kuvan niin tuo koira parkkeerasi heti poseeraamaan meidän kanssamme ja istui siinä niin kauan kun muutama kuva meistä otettiin.



Fiskebolin lauttarannassa pysähdyimme hetkeksi syömään vohvelikahvit. Norjassa vohvelit tarjoillaan monin eri tavoin, mutta aika usein siihen kuuluu mansikkahillo ja hieman hapan ranskanerma. Tämä oli ensin aika erikoinen yhdistelmä, mutta loppujen lopuksi ihan hyvän makuinen yhdistelmä makeutta ja happamuutta. Lauttarannasta otimme tämän kuksakuvan.

Hääkuksat
Kyseiset kuksat saimme ystäviltämme häälahjaksi ja siihen liittyi sellainen ehto, että kuksat piti kuvata jäämeren rannalla. Ensimmäisen kuvan tästä otimme Nordkapin reissun aikana ja matkan aikana niitä tuli otettua useitakin. Itse asiassa ajattelimme ottaa nämä kuksat mukaamme myös maailmalle ja ottaa niistä kuvia paikoissa joissa käymme. Kuksat edustavat mukavalla tavalla myös kotimaatamme Suomea.



Nusfjord
Tarkoituksemme oli ajaa Lofoottien päähän asti ja sitten ajaa samaa tietä takaisin niin kauaksi kuin ajo tuntuisi mukavalta. Matkan aikana kuitenkin päätimme majoittua lähelle Lofoottien kärkeä ja valitsimme paikaksi Nusfjordin pienen kalastajakylän, jossa näytti olevan vapaita huoneita. Poikkesimme kylään tehdäksemme mökkivarauksen ja jatkaa sen jälkeen vielä Lofoottien kärkeen asti. Valitettavasti majapaikkoja ei ollut enää tarjolla, mutta Nusfjordiin johtava tie maisemineen oli todellakin vierailun arvoinen. Ehdottomasti kannattaa käydä tutustumassa paikkaan, sillä se ei tee isoa poikkeamaa reittiin.



Å i Lofooten
Ajoimme suoraan Nusfjordista Å:hon - matkalla on kaksi siltaa, jotka arkkitehti on suunnitellut vain yksisuuntaiselle liikenteelle. Näin ollen vietimme suurimman osan ajasta odotellen omaa vuoroamme ylittää sillat. Matkalla oli myös pari hienoa maisematunnelia, joiden merenpuoleinen sivu oli avonainen, vain pilareilla tuettu. Maisema olisikin mennyt hukkaan umpinaisessa sillassa - tästäkään emme saaneet kuvia otettua pysähdysalueiden puuttuessa.



Kun saavuimme Å:hon, kello oli vasta vähän yli neljä ja aurinko paistoi selkeältä taivaalta. Aivan niemenkärjessä - niin pitkällä mihin mopolla tietä myöten pääsi, oli ilmeisesti kalojenkuivauspaikka. Tuolla paikalla oli "ainoastaan" kalan päitä enää jäljellä ja haju oli suorastaan mielenkiintoinen - tuhansia ja tuhansia kalanpäitä kuivatuksessa.. yök!

Kuivantun kalanhaju oli onneksi paikallinen ja lämpötilan puolesta keli oli oli juuri otollinen pienelle terassikierrokselle, joten saimme puhuttua itsemme ympäri ja päätimme hakea makuusijan tuosta pienestä kylästä. Ensimmäisellä leirintäalueella oli mökki vapaana, mutta tavallisuudesta poiketen, päätimme tarkistaa mökin kunnon ennen majoittumista. Tämä osoittautui todella hyväksi ajatukseksi, koska mökki oli karsea -se haisi pahalle ja oli varusteltu vanhoin laverein - hyi! Hintaa mökillä olisi ollut vain vaivaiset 400 NOK, jonka hintaista Norjassa on hankala löytää, mutta mielummin vaikka taivasalla, kuin yö siinä mökissä.



Seuraavalla pysähdyksellä meillä onnisti ja saimme vuokrattua Feskarbrygga:sta erittäin hyvin varustellun mökin, jossa jopa liinavaatteet kuuluivat hintaan. Hinta oli hieman korkea (1200NOK), mutta sijainti ja näköalat hienot.





Aurinko paistoi edelleen täydeltä terältä ja päätimme pistäytyä viereisen kylän (Moskenes) kaupassa (Coop) ostamassa aamupalatarvikkeet sekä pari olutta illaksi. Vajaan puolen tunnin päästä siitä kun lähdimme kauppaan palasimme takaisin ja olo oli epätodellinen - koko niemenkärjen oli nielaissut sankka sumu ja lämpötila oli laskenut sen johdosta 8 astetta.. siinä meni ne terassikelit siltä päivältä. Tosin terassikierros olisi muutenkin ollut liiottelua, kun emme nähneet siellä kuin yhden ravintolan. Ehkä majoituspaikan pitäjällä on hyvät välit Luojaan ja heti kauppojen synnyttyä hän voi vääntää katkaisijasta "normaali sää" kytkimen päälle, jolloin sumu mereltä nousee kylälle.

Mökkimme keittiönurkkaus oli varusteltu kaikin keittovälinein ja mökistä löytyi jopa TV, jota emme kuitenkaan katsoneet. Ruuaksi kokkikolmosemme valmisti säilykepurkki makaroonia ja lihapullia sekä ruskeita papuja - nam! ;)

Hieman sumuisesta säästä huolimatta onnistuimme ottamaan ihan kivoja kuvia - ei tosin ihan tyypillisiä maisemakuvia kuitenkaan.









Päivän ajokilometrit 345km ja kokonaismatka 3542km.

Kohti Lofootteja

Paluu Nordkapista Altaan
Alkuun pieni päivitys edelliseen tekstiimme, joka kertoi matkastamme Nordkapiin. Maksamallamme hurjalla pysäköintimaksulla vietimme määränpäässämme aikaa liki pari tuntia kunnes otimme kohteeksemme reissumme toisen päätavoitteen eli Lofootit. Käytännössä se kuitenkin tarkoitti ajoa takaisin Altaan, jossa yövyimme tutuksi tulleessa paikassa eli CampAltassa. Olimme perillä sen verran myöhään, että muut leirintäalueet olivat jo täynnä eikä CampAltastakaan löytynyt enää kuin yksi mökki, jota he eivät olleet vuokranneet sen pahan hajun vuoksi. Kysyimme josko voisimme kuitenkin käydä katsomassa paikkaa ensin ja totta kai saimme siihen luvan. Mökki oli samankokoinen kuin se, jossa vietimme edellisen yön, mutta tässä mökissä oli vain sohva ja kerrossänky. Ja se haju ... siis mikä haju. Mökki haisi juuri siltä kuin tuollaisen pienen puumökin pitääkin haista. Toisaalta voi toki olla niin, ettei meidän suomalaiset nenämme olleet niin herkät kuin Norjalaisten ystäviemme. Toisaalta me kyllä haistoimme kuivatun kalan hajun ja he eivät, että tuokin teoria on hieman kyseenalainen. Niin tai näin me totta kai käytimme tilaisuutta hyväksemme ja tinkisimme mökin hintaa niin alas kuin saimme ja se irtosi lopulta hintaan 400 NOK. Olimme tyytyväisiä sillä saimme taas ladattua kännykät ja kypäräpuhelimet ja totta kai käytyä pesulla. Päivän ajokilometrit välillä Alta - Nordkapp - Alta oli yhteensä 476 km

Päivän rytmitystä
Aamulla sitten aloitimme ajamisen kohti Lofootteja. Muuten meidän aamu ei tarkoita kovin aikaista aamua ja yleensä pääsimme matkaan vasta kymmenen aikaan vaikka miten olisimme illalla valmistautuneet aamulähtöön. Tämä kuvio toistui koko matkamme ajan, mutta missän vaiheessa se ei meitä haitannut. Jotkut pitävät siitä, että lähtevät aikaisin liikkeella ja ovat aikaisemmin perillä, meillä tuo vain meni toisinpäin. Toki - jos olet aikaisemmin majapaikassa niin sinulla on suuremmat mahdolliset saada majoituspaikka ja myös päästä valitsemaan minkä paikan haluat. Otimme tämän kuitenkin enemmän seikkailuna ja ajattelimme, että jos emme jonnekin pääse niin sitten nukumme teltassa.

Vuonojen kiertämistä
Seurasimme Altasta E6 tietä, joka mutkitteli pienten kylien läpi vuonojen reunoja. Norjassa ei juuri kannata hakea pieniä mutkateitä, sillä nämä päätiet ovat yleensä mutkaisia, hitaita ja osin myös ruuhkaisia, mutta samalla tarjoavat aika huikeita maisemia ja katsottavaa. Toisaalta myös huoltoasemia on matkan varrella useita eikä näin myöskään polttoaine pääse loppumaan. Pysähtelimme matkan aikana usein kuvaamaan maisemia ja välillä tietysti myös syömään. Vuonoissa oli erikoista nähdä miten paljon vuorovesivaihtelu paljastaa merenpohjaa ja sitäkin meidän piti ihmetellä.



Skibotnissa oli niin hienoja pilvien takaa pilkistäviä vuorenhuippuja, että pysähdyimme siellä hetkeksi valokuvaamaan mopoja ja maisemaa. Tässä niistä kuvista yksi.


Tromssaan vai Bjorkvikiin?
Nordkjosbotnissa pysähdyimme puolestaan huoltotauolla lähinnä itsemme vuoksi ja siinä tuli kuvattua Seijan mielestä parhaat Norjalaiskaramellit, sekä hänen mukanaan kulkeva pikku Koala-maskotti - joka on kyllä vieläkin aika pelästyneen näköinen :)
Tällä samalla paikalla vielä mietimme mitä kautta haluamme ajaa Lofooteilla sillä yhdessä vaiheessa ajattelimme ajaa Tromssaan ja sieltä pienempää tietä Gryllefjord nimiseen paikkaan, josta menee lautta tietä nro 82 seuraten Andenesiin - joka sijaitsee aivan Lofoottien pohjoispäässä (ainakin omasta mielessäni lasken sen jo Lofootteihin vaikka totuus voi ollakin jotain muuta). Nordkjosbottenista tie erkanee Tromssaan sekä myös eteenpäin kohti Bjerkvikia ja Narvikia, jonka reitin sitten valitsimme.



Bjorkvik
Matkaosuuden huikein maisema avautui meille laskeutuessamme vuorilta alas Bjorkvikiin. Hieno auringonlasku valaisin alla olevan kylän ja sen edessä olevan vuonon - sekä vuonon takana olevat vuoret todella ällistyttävällä tavalla. Maisema oli kirjaimellisesti kuin postimerkki. Valitettavasti tuolla tienpätkällä ei ollut ainoatakaan pysähdyspaikkaa eikä tielle voinut pysähtyä valokuvia ottamaan. Maisema on ikuistettu mieliimme, mutta valitettavasti sitä emme pysty näyttämään tässä blogissa. Alla oleva kuva on kuitenkin Bjorkvikistä, jonne pysähdyimme majoitusta varten. Bjerkvik Hotel - oli ehdokas majoitukseen ja siellä olikin vapaita huoneita, mutta huoneen hinta suhteessa hotellin ulkoiseen habitukseen ei mielestämme ollut missään linjassa emmekä suostuneet maksamaan ryöstöhintaa huoneesta. Niinpä lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin etsien leirintäalueita ja muita mahdollisia majoituksia.


Yöpyminen suolla
Sekä Google, että TomTom navigaattorimme löysi mahdollisen leirintäalueen Grovfjordiin johtavan tien varrelta, joten ajoimme sinne vain havaitaksemme, että se oli suljettu. Ei ihme - sillä tuon tien varrella ei ollut kuin muutama kalastusmökki eikä juuri yhtään liikennettä. Kyllästyimme majapaikan etsintään hämärtävässä ja sumuisessa illassa ja päätimme sen sijaan nukkua yön teltassa. Alue näytti olevan pääosin suota, mutta löysimme sieltä hiekkaisen parkkipaikan, jonne pystytimme telttamme. Paikka ei totisesti ollut hieno, mutta sai kelvata näin myöhään yöllä.



Hätistelimme mäkäräisiä ja kokkasimme iltapalaa retkikeittimellä ennen kuin kävimme nukkumaan ohuille telttapatjoillemme. Olimme nukkuneet niin monta yötä "oikeilla" patjoilla, että tämä patja tuntui ERITTÄIN kovalta selän alla. Uni kuitenkin tuli ulkoilmassa hyvin.

Päivän ajokilometrit
Ajomatkaa Altasta leiripaikkaamme tuli 513 kilometriä ja muuten koko reissumme yhteiskilometrit tähän asti on nyt 3197 km.

Aamutoimet mahtavissa maisemissa
Heräsimme aikaisin aamulla auringon paisteeseen ja aloimme kömpiä ulos teltasta. Näytti tulevan erittäin hieno ilma Lofoottien taltuttamiseen. Kaskotellessamme viimeisiä unenrippeitä päältämme havahduimme tarkemmin tutkimaan yöpymispaikkaamme, joka nyt näytti kirkkaassa päivänpaisteessa kutakuinkin erilaiselta kuin sumuisena iltana. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu herätä kuvan näköiseen maisemaan kun on kuvitellut nukkuvansa suurinpiirtein keskellä suota :)



Ja tosiaan - vaikka heräsimme jo ennen seitsemää eikä ohjelmaan kuulunut muuta kuin tätä maiseman ihmettelyä, aamupuuron keittoa, tiskaus, pikapesu kylmässä vuoristopurossa ja tavaroiden pakkaus - niin siltä pyörän selkään pääsimme vasta hieman ennen kymmentä. Jonnekin se aika vain meiltä katosi. Nyt kuitenkin pyörän päälle ja lämpimän auringonpaisteen saattelemina kohti Lofoottien kärkeä ja paikka nimeltä Å i Lofoten.