No onpas tullut pitkä väliaika blogin kirjoittamiseen. Molemmat tätä halusimme, mutta jotenkin meiltä on kaikki aika karannut käsistä eikä kirjoittamiseen vain ole löytynyt sopivaa aikaa. Ei se tosin yksinään siitä ole ollut kiinni tietenkään vaan asioiden priorisoinneissa ja halusta kirjoittaa. Tässä on jo ehtinyt monenlaista tapahtua ja nyt koitamme kiristää tahtia ja saada kesän MP-seikkailut pakettiin, että pääsemme kirjoittamaan myös muista reissuista joita on jo ehtinyt tulla.
Mutta niinkuin tuo otsikko sanoo niin Lofootit olivat reissumme määränpää ja kun se oli saavutettu niin oli aika kääntyä ympäri ja aloittaa kotimatka. Tuossa tiedossa oli jotain outoa sillä vaikka kilometrejä kotiin oli vaikka kuinka paljon niin mieli jo asettui sille kannalle, että koko reissu oli ohi. Aika erikoinen tunne. Ajoreittimme oli kuitenkin aivan erilainen kuin tänne tullessa (poislukien paluu Lofooteilta samaa tietä Narvikiin), ja näin ollen nähtävyyksiä ja kokemuksia oli vielä edessä vaikka kuinka paljon.
Aamulla teimme poikkeuksen ja varasimme hotellin etukäteen Narvikin Scandicista. Teimme tämän siksi, että päivästä oli tulossa sateinen ja viileä. Illasta on mukava saada kamppeet kuivaksi ja päästä lämpimään pehmeään sänkyyn peiton alle. Reissubudjettia ei kannatakaan suunnitella niin tiukaksi, etteikö välillä voi itseänsä hemmotella - näin välttyy turhalta hermojenkiristelyltä. Heti aamusta alkaen satoi vettä ja pilvet olivat tosi matalalla.
Söimme rauhassa aamupalan huoneessamme ja kävimme sitten kävelemässä Ån kylällä. Teimme vähän ostoksia ja poikkesimme paikallisessa leipomossa joka oli perustettu jo 1800 luvulla ja edelleen leivät paistettiin samassa uunissa. Todella idyllinen ja näkemisen arvoinen paikka. Leipomon yläkerrassa oli myös paikallinen vanha kauppa, joka myi pääasiassa matkamuistoja, mutta jotain pientä syötävää sieltäkin saisi.
Törmäsimme myös pariin saksalaiseen motoristiin joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Syy tähän oli se, että toisen motoristin pyörä oli vähän harvinaisempi BMW HP2 enduromalli, jota kävin ihastelemassa.
Palattuamme kävelyltä pakkasimme pyörät ja puimme sadeasut päällemme ja ajo Narvikiin alkoi. Vettä satoi vähän väliä ja pilvet olivat niin alhaalla, että Lofoottien hienot maisemat olivat kadonneet - niitä ei kertakaikkiaan enää näkynyt, eikä ajostakaan enää pystynyt samalla tavalla nauttimaan. Ajamisesta tuli lähinnä suoritus ja selviytymistaistelu, sillä välillä vettä satoi niin paljon ettei pystynyt edes kunnon ajovauhtia pitämään yllä, koska vesiliirtovaara oli jo aika ilmeinen eikä Seijalla ollut vielä kovin paljon kokemusta sadekelillä ajamisesta - no nyt se sitä sai.
Pidimme matkan aikana muutaman kahvi ja ruokatauon ja Narvikiin tullessa poikkesimme kaupasta hakemassa vähän iltapala-aineksia hotellille. Narvikiin tullessa jouduimme kiertämään yhden vuonon, joka teki matkasta paljon pidemmän ja tämän olivat myös paikalliset oivaltaneet, sillä matkaa oikaisevaa siltaa oli jo alettu rakentamaan. Kuvaa katsellessa huomaa, ettei vielä kannata sillan avaamista jäädä odottelemaan. Kyllä vielä hetki menee ennen kuin ensimmäiset matkustajat pääsevät sillan ylittämään.
Kirjauduimme huoneeseen ja otimme loppuillan hyvin rauhallisesti rentoutuen. Katselimme hotellihuoneemme ikkunasta maisemia Narvikiin ja nautimme muutaman oluen suunnitellen samalla seuraavan päivän ohjelmaa. Päätimme ottaa myös rauhallisemman aamun tutustumalla Narvikin kaupunkiin ja käydä sotamuseossa. Tämä suunnitelma lukittuna kävimme nukkumaan.
Päivän ajokilometrit olivat vain 378, joka jatkuvassa vesisateessa oli kyllä ihan kohtuullinen.
Koko reissun kilometrit tähän asti 3920 km.
Scandic Narvik
Hotelli, jossa yövyimme, oli uudehko Scandic hotelliketjun rakennus. Niin uusi, ettei sen numeroa vielä löytynyt navigaattorin kartasta vaikka se oli juuri ennen reissua päivitetty. Hotelliin kuului myös parkkihalli, jossa prätkämme saivat rauhassa yön aikanan kuivua. Hotelli oli viihtyisä ja satuimme saamaan erinomaisen huoneen aika korkealta. Huone oli hotellirakennuksen kaariosassa, jonka takia huoneesta oli mahtava panoramanäkymä kaupunkiin. Vaikkei Narvik kauneimpia näkemiämme norjalaisia kaupunkeja olekaan, sitä maisemaa kelpasi kyllä ihastella,
Aamupala oli tyypillistä Scandic laatua ja myös aamupalatila oli aika tyypillisesti rakennettu vähän ahtaaksi. Kun aamupalalla on paljon väkeä, siellä kulkeminen on hyvin hankalaa enkä ainakaan henkilökohtaisesti pidä ollenkaan, kun joku on koko ajan selän takana hengittämässä ja tönimässä. Siitä ainoat miinuspisteet hotellille - kokonaisuudessaan positiivinen kokemus.
Narvikin sotamuseo
Aamupalan jälkeen, olimme päättäneet käydä Narvikin sotamuseossa, joka sattuikin olemaan aivan hotellin vieressä. Silti se oli hankala löytää, koska opastus oli huono - museo löytyi itse asiassa kirjastorakennuksesta...
Ostimme liput ja kävimme sisälle. Museokierrokselle oli saatavilla ilmainen puhelimelle ladattava applikaatio sekä iphonelle, että androidille. Latasimme sen, mutta emme käyttäneet, koska sopivaa kieltä ei ollut tarjolla. Sopivalla kielellä tarkoitan esim. englantia, jota kuitenkin jokunen ihminen maailmassa ymmärtää. Norjaksi emme opastusta aikoneet kuunnella joten kyseinen "appi" tuli samantien poistettua takaisin bittiavaruuteen.
Itse museo oli aika pieni ja se keskittyi pääosin Narvikin vuonossa tapahtuneeseen taisteluun, johon osallistuivat Norjalaisten lisäksi Saksalaiset sekä Englantilaiset - tai tarkemmin liittoutuneiden joukot, jotka pääosin olivat englantilaisia. Itse taistelun kuvaus oli toteutettu hienosti isolla pöydällä, johon oli muotoiltu Narvikin karttamaisema korkeuseroineen ja jolle sitten heijastettiin ylhäältä taisteluun kuuluneiden laivojen liikkeet ja varsinaiset taistelut. Pöydän reunoilla näkyi kaikkien laivojen tiedot sekä kenelle ne kuuluivat. Koko taistelu oli myös selostettu, mutta valitettavasti vain Norjaksi, englanniksi selostusteksti heijastettiin pöytään, jonka lukeminen häiritsi muun esityksen seuraamista. Esitys oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että katsoimme sen varmaan viisi kertaa. Se tosin kesti vain noin viisi minuuttia. Syy tähän taisteluun oli Kiirunasta Narvikiin junalla tuotava rautamalmi, jota sotakalustojen valmistamiseen tarvittiin ja josta kaikki osapuolet, paitsi puolueeton Norja, olivat kiinnostuneita. Ensimmäinen historiallinen näyttely josta poistun siten, että osaan kertoa mitä tuona aikakautena on todella tapahtunut ja missä järjestyksessä. Jos Narvikissa satut poikkeamaan niin kannattaa kyllä sotamuseossa poiketa.
Kohti Suomea ja Rovaniemeä
Museokäynnin jälkeen palasimme hotelliin vaihtamaan ajovaatteet päälle ja aloitimme matkan mukavassa auringonpaisteisessa kelissä matkamme kohti Suomea. Autotallista soittelimme ensimmäisen kerran suomeen vakuutusyhtiöön Seijan pyörävahingon merkeissä. Saatiin virallisesti kansainvälinen vahinkoilmoitus tehtyä ja sekin homma byrokratian rattaisiin pyörimään. Bemarien pyörät sen sijaan alkoivat pyöriä itse paluumatkan alkaessa ja pyörimistä olikin melkoisesti tiedossa päivän varrelle. Ajoreittimme oli Narvik - Kiiruna - Rovaniemi, mutta tarkoituksemme oli kuitenkin ajella myös vähän pienempiä ja mielenkiintoisempia teitä.
Emme sitten päässeet edes kunnolla Narvikin kaupungista ulos, kun säätila muuttui ja alkoi vähän tiputtelemaan vettä. Koska edessäpäin kuitenkin näkyi kirkasta taivasta, emme laittaneet sadevaatteita päälle vaan luotimme ajopukujemme goretex kankaan vedenpitävyyteen. Vesisade kuitenkin yltyi koko ajan ja lopulta ajelimme melkoisessa rankkasateessa, joka loppui oikeastaan vasta kun pääsimme vuorten yläpuolella ja lopulta Ruotsin puolelle. Kuivattelimme ajossa vaatteitamme ajaen paljon seisoen, jotta tuuli pääsi nuolemaan kastuneita vaatteita kuivaksi. Aika nopeasti ne ainakin pintakuivaksi tulivat, vaikka puvun sisällä tuntuikin olevan vielä pieni kosteus, joka ei kuitenkaan liikaa meitä haitannut.
Aika lähellä tietä oli isohko vesiputous, jota pysähdyimme ihastelemaan. Laitoimme jopa pyörät parkkiin ja kävelimme vähän matkaa rinnettä ylös koskea ihmettelemään ja kuvaamaan. Matkalla tulimme myös junaradalle, jota pitkin vieläkin Kiirunasta tuodaan rautamalmia Narvikiin.
Reissukuvauksesta
Kuvasimme matkallamme still kuvat käyttäen iphone 6 puhelinta eikä mukanamme edes ollut mitään muuta kameraa. Tämän lisäksi kuvasimme GoPro Hero3 kameralla videota ajosta. GoPro kamera oli kiinnitetty sen mukana tulevalla liimakiinniteisellä pitimellä kypärän päälle, sellaiseen kohtaan, ettei avattavan Schubertin leukaosa siihen osunut.
Kameraa ohjattiin sen omalla kauko-ohjaimella, joka oli kiinnitetty pyörän sarveen. Kauko-ohjaimesta pystyy vaihtamaan kuvausmoodia stillkuvasta videoon, sarjakuvaukseen jne. Kaukosäädin myös näyttää montako kuvaa on jo otettu ja esim. kuinka kauan meneillään oleva videokuvaus on pyörinyt. Aika hyödyllinen kapistus, joka tietysti helpottaa kuvausta, jos itse kamera on hankalassa paikassa kuten pään päällä.
Aika pian tämän pysähdyksen jälkeen alkoi jälleen satamaan vettä, mutta emme vieläkään pukeneet sadeasuja päällemme vaan ajattelimme laittaa ajopuvut todelliseen testiin. Matkan aikana oli pitkiä pätkiä tietöitä, joissa asfalttipäälyste oli kokonaan poistettu jättäen alle sateen kasteleman, kuraisen hiekkapinnoitteen.
Kiirunaan tullessamme olivat kurassa niin pyörät kuin ajovaatteetkin. Koska Seijan mopon tuulilasi oli todella matala, piti kuraa hetkittäin pysähtyä pesemään kypärän visiiristä. Korkeampi tuulilasi suojasi Jarmon kypärän visiiriä varsin hyvin. Vesipullo ja rätti on hyvä kyllä olla olemassa visiirinpesua varten ja säilytyspaikka sille helposti saatavilla sateellakin.
Pysähdyimme Kiirunassa syömään ja tutkimaan tämän mielenkiintoisen kaupungin historiaa. Kiirunassahan on kaivettu niin paljon rautamalmia, että koko kaupunki on nykyään niinsanotusti tyhjän päällä ja on huomattu, että koko kaupunkin on uppoamassa kaivantoon. Tämän takia on päätetty siirtää kokonainen kaupunkin eri paikkaan tukevalle maalle. Siirto on jo alkanut ja esimerkiksi kaupungin juna-asema on jo uudessa paikassaan. Aika erikoinen paikka, jossa kaivostoiminta on todella näkyvästi esillä :)
Syödessä muuten huomattiin, että iPhone ei ole vesitiivis. Oli käynyt niin, että Seijan puhelin oli jäänyt ajopuvun sellaiseen taskuun, jota ei ollut päälystetty goretexilla ja näin ollen puhelin oli ollut koko päivän sateen vaikutuksen alaisena. Kosteutta oli mennyt reilusti puhelimen sisälle, jonka vuoksi puhelimen toiminta oli merkittävästi heikentynyt. Yritimme sitä ruokaillessamme kuivatella, mutta eihän se hyvältä näyttänyt. Saapa nähdä joudutaanko reissun jälkeen vielä ostamaan uusi puhelin.
Ruokailun jälkeen reissumme jatkui ja onneksi koko loppumatka saatiinkin ajaa kuivassa kelissä pukuja kuivatellen. Ajoimme Pajalan kautta Pelloon ja sieltä Rovaniemelle, jossa olimme pari päivää taas lepäämässä ja kavereita moikkaamassa.
Ruotsin puolella tiet olivat hieman tylsähköjä ja jouduimme liian usein ajamaan päätietä myöten. Positiivista Ruotsin teissä kuitenkin on, että siellä on reilusti hakattu metsää tien molemmilta puolilta - varsinkin mopolla ajaessa hirvien, peurojen, porojen ja jopa jänisten aikainen havaitseminen on suorastaan elintärkeää.
Päivän ajokilometrit olivat 547 ja koko reissun kilometrit nyt 4467 km.
Mutta niinkuin tuo otsikko sanoo niin Lofootit olivat reissumme määränpää ja kun se oli saavutettu niin oli aika kääntyä ympäri ja aloittaa kotimatka. Tuossa tiedossa oli jotain outoa sillä vaikka kilometrejä kotiin oli vaikka kuinka paljon niin mieli jo asettui sille kannalle, että koko reissu oli ohi. Aika erikoinen tunne. Ajoreittimme oli kuitenkin aivan erilainen kuin tänne tullessa (poislukien paluu Lofooteilta samaa tietä Narvikiin), ja näin ollen nähtävyyksiä ja kokemuksia oli vielä edessä vaikka kuinka paljon.
Aamulla teimme poikkeuksen ja varasimme hotellin etukäteen Narvikin Scandicista. Teimme tämän siksi, että päivästä oli tulossa sateinen ja viileä. Illasta on mukava saada kamppeet kuivaksi ja päästä lämpimään pehmeään sänkyyn peiton alle. Reissubudjettia ei kannatakaan suunnitella niin tiukaksi, etteikö välillä voi itseänsä hemmotella - näin välttyy turhalta hermojenkiristelyltä. Heti aamusta alkaen satoi vettä ja pilvet olivat tosi matalalla.
Söimme rauhassa aamupalan huoneessamme ja kävimme sitten kävelemässä Ån kylällä. Teimme vähän ostoksia ja poikkesimme paikallisessa leipomossa joka oli perustettu jo 1800 luvulla ja edelleen leivät paistettiin samassa uunissa. Todella idyllinen ja näkemisen arvoinen paikka. Leipomon yläkerrassa oli myös paikallinen vanha kauppa, joka myi pääasiassa matkamuistoja, mutta jotain pientä syötävää sieltäkin saisi.
Törmäsimme myös pariin saksalaiseen motoristiin joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Syy tähän oli se, että toisen motoristin pyörä oli vähän harvinaisempi BMW HP2 enduromalli, jota kävin ihastelemassa.
Palattuamme kävelyltä pakkasimme pyörät ja puimme sadeasut päällemme ja ajo Narvikiin alkoi. Vettä satoi vähän väliä ja pilvet olivat niin alhaalla, että Lofoottien hienot maisemat olivat kadonneet - niitä ei kertakaikkiaan enää näkynyt, eikä ajostakaan enää pystynyt samalla tavalla nauttimaan. Ajamisesta tuli lähinnä suoritus ja selviytymistaistelu, sillä välillä vettä satoi niin paljon ettei pystynyt edes kunnon ajovauhtia pitämään yllä, koska vesiliirtovaara oli jo aika ilmeinen eikä Seijalla ollut vielä kovin paljon kokemusta sadekelillä ajamisesta - no nyt se sitä sai.
 |
| Paluumatkalla tämä silta näkyi vähän paremmin kuin Lofooteille mennessämme. Mielissämme ajattelimme, että tämän sillan jälkeen Lofootit alkavat. Todellisuudessa näin ei asia ehkä kuitenkaan ole. |
Pidimme matkan aikana muutaman kahvi ja ruokatauon ja Narvikiin tullessa poikkesimme kaupasta hakemassa vähän iltapala-aineksia hotellille. Narvikiin tullessa jouduimme kiertämään yhden vuonon, joka teki matkasta paljon pidemmän ja tämän olivat myös paikalliset oivaltaneet, sillä matkaa oikaisevaa siltaa oli jo alettu rakentamaan. Kuvaa katsellessa huomaa, ettei vielä kannata sillan avaamista jäädä odottelemaan. Kyllä vielä hetki menee ennen kuin ensimmäiset matkustajat pääsevät sillan ylittämään.
 |
| Uuden sillan työmaa Narvikin lähellä. |
Kirjauduimme huoneeseen ja otimme loppuillan hyvin rauhallisesti rentoutuen. Katselimme hotellihuoneemme ikkunasta maisemia Narvikiin ja nautimme muutaman oluen suunnitellen samalla seuraavan päivän ohjelmaa. Päätimme ottaa myös rauhallisemman aamun tutustumalla Narvikin kaupunkiin ja käydä sotamuseossa. Tämä suunnitelma lukittuna kävimme nukkumaan.
Päivän ajokilometrit olivat vain 378, joka jatkuvassa vesisateessa oli kyllä ihan kohtuullinen.
Koko reissun kilometrit tähän asti 3920 km.
Scandic Narvik
Hotelli, jossa yövyimme, oli uudehko Scandic hotelliketjun rakennus. Niin uusi, ettei sen numeroa vielä löytynyt navigaattorin kartasta vaikka se oli juuri ennen reissua päivitetty. Hotelliin kuului myös parkkihalli, jossa prätkämme saivat rauhassa yön aikanan kuivua. Hotelli oli viihtyisä ja satuimme saamaan erinomaisen huoneen aika korkealta. Huone oli hotellirakennuksen kaariosassa, jonka takia huoneesta oli mahtava panoramanäkymä kaupunkiin. Vaikkei Narvik kauneimpia näkemiämme norjalaisia kaupunkeja olekaan, sitä maisemaa kelpasi kyllä ihastella,
 |
| Maisemakuva hotellihuoneestamme Narvikiin. |
 |
| Narvikin uudehko Scandic hotelli oli majapaikkanamme. Onhan tuo aika tyylikäs rakennus eikä maisemassakaan ole valittamista :) |
Aamupalan jälkeen, olimme päättäneet käydä Narvikin sotamuseossa, joka sattuikin olemaan aivan hotellin vieressä. Silti se oli hankala löytää, koska opastus oli huono - museo löytyi itse asiassa kirjastorakennuksesta...
Ostimme liput ja kävimme sisälle. Museokierrokselle oli saatavilla ilmainen puhelimelle ladattava applikaatio sekä iphonelle, että androidille. Latasimme sen, mutta emme käyttäneet, koska sopivaa kieltä ei ollut tarjolla. Sopivalla kielellä tarkoitan esim. englantia, jota kuitenkin jokunen ihminen maailmassa ymmärtää. Norjaksi emme opastusta aikoneet kuunnella joten kyseinen "appi" tuli samantien poistettua takaisin bittiavaruuteen.
 |
| Seija ja Narvikin taistelussa uponneen laivan ruori. |
 |
| Käytetyt torpedot olivat aika isoja. Ei ihme että näillä laivoja upotettiin. |
Museokäynnin jälkeen palasimme hotelliin vaihtamaan ajovaatteet päälle ja aloitimme matkan mukavassa auringonpaisteisessa kelissä matkamme kohti Suomea. Autotallista soittelimme ensimmäisen kerran suomeen vakuutusyhtiöön Seijan pyörävahingon merkeissä. Saatiin virallisesti kansainvälinen vahinkoilmoitus tehtyä ja sekin homma byrokratian rattaisiin pyörimään. Bemarien pyörät sen sijaan alkoivat pyöriä itse paluumatkan alkaessa ja pyörimistä olikin melkoisesti tiedossa päivän varrelle. Ajoreittimme oli Narvik - Kiiruna - Rovaniemi, mutta tarkoituksemme oli kuitenkin ajella myös vähän pienempiä ja mielenkiintoisempia teitä.
Emme sitten päässeet edes kunnolla Narvikin kaupungista ulos, kun säätila muuttui ja alkoi vähän tiputtelemaan vettä. Koska edessäpäin kuitenkin näkyi kirkasta taivasta, emme laittaneet sadevaatteita päälle vaan luotimme ajopukujemme goretex kankaan vedenpitävyyteen. Vesisade kuitenkin yltyi koko ajan ja lopulta ajelimme melkoisessa rankkasateessa, joka loppui oikeastaan vasta kun pääsimme vuorten yläpuolella ja lopulta Ruotsin puolelle. Kuivattelimme ajossa vaatteitamme ajaen paljon seisoen, jotta tuuli pääsi nuolemaan kastuneita vaatteita kuivaksi. Aika nopeasti ne ainakin pintakuivaksi tulivat, vaikka puvun sisällä tuntuikin olevan vielä pieni kosteus, joka ei kuitenkaan liikaa meitä haitannut.
Aika lähellä tietä oli isohko vesiputous, jota pysähdyimme ihastelemaan. Laitoimme jopa pyörät parkkiin ja kävelimme vähän matkaa rinnettä ylös koskea ihmettelemään ja kuvaamaan. Matkalla tulimme myös junaradalle, jota pitkin vieläkin Kiirunasta tuodaan rautamalmia Narvikiin.
 |
| Låktajåkk niminen koski Narvik - Kiiruna tien varrella. Kosken yläpuolella näkyy myös rautatiesilta. |
Kuvasimme matkallamme still kuvat käyttäen iphone 6 puhelinta eikä mukanamme edes ollut mitään muuta kameraa. Tämän lisäksi kuvasimme GoPro Hero3 kameralla videota ajosta. GoPro kamera oli kiinnitetty sen mukana tulevalla liimakiinniteisellä pitimellä kypärän päälle, sellaiseen kohtaan, ettei avattavan Schubertin leukaosa siihen osunut.
Kameraa ohjattiin sen omalla kauko-ohjaimella, joka oli kiinnitetty pyörän sarveen. Kauko-ohjaimesta pystyy vaihtamaan kuvausmoodia stillkuvasta videoon, sarjakuvaukseen jne. Kaukosäädin myös näyttää montako kuvaa on jo otettu ja esim. kuinka kauan meneillään oleva videokuvaus on pyörinyt. Aika hyödyllinen kapistus, joka tietysti helpottaa kuvausta, jos itse kamera on hankalassa paikassa kuten pään päällä.
 |
| Schubertissa oleva GoPro kameran kiinnitys |
 |
| Sarvessa oleva GoPron kauko-ohjain |
 |
| Pysähdyspaikka taustalla näkyvän vesiputouksen tutustumista varten |
Kiirunaan tullessamme olivat kurassa niin pyörät kuin ajovaatteetkin. Koska Seijan mopon tuulilasi oli todella matala, piti kuraa hetkittäin pysähtyä pesemään kypärän visiiristä. Korkeampi tuulilasi suojasi Jarmon kypärän visiiriä varsin hyvin. Vesipullo ja rätti on hyvä kyllä olla olemassa visiirinpesua varten ja säilytyspaikka sille helposti saatavilla sateellakin.
Pysähdyimme Kiirunassa syömään ja tutkimaan tämän mielenkiintoisen kaupungin historiaa. Kiirunassahan on kaivettu niin paljon rautamalmia, että koko kaupunki on nykyään niinsanotusti tyhjän päällä ja on huomattu, että koko kaupunkin on uppoamassa kaivantoon. Tämän takia on päätetty siirtää kokonainen kaupunkin eri paikkaan tukevalle maalle. Siirto on jo alkanut ja esimerkiksi kaupungin juna-asema on jo uudessa paikassaan. Aika erikoinen paikka, jossa kaivostoiminta on todella näkyvästi esillä :)
Syödessä muuten huomattiin, että iPhone ei ole vesitiivis. Oli käynyt niin, että Seijan puhelin oli jäänyt ajopuvun sellaiseen taskuun, jota ei ollut päälystetty goretexilla ja näin ollen puhelin oli ollut koko päivän sateen vaikutuksen alaisena. Kosteutta oli mennyt reilusti puhelimen sisälle, jonka vuoksi puhelimen toiminta oli merkittävästi heikentynyt. Yritimme sitä ruokaillessamme kuivatella, mutta eihän se hyvältä näyttänyt. Saapa nähdä joudutaanko reissun jälkeen vielä ostamaan uusi puhelin.
Ruokailun jälkeen reissumme jatkui ja onneksi koko loppumatka saatiinkin ajaa kuivassa kelissä pukuja kuivatellen. Ajoimme Pajalan kautta Pelloon ja sieltä Rovaniemelle, jossa olimme pari päivää taas lepäämässä ja kavereita moikkaamassa.
Ruotsin puolella tiet olivat hieman tylsähköjä ja jouduimme liian usein ajamaan päätietä myöten. Positiivista Ruotsin teissä kuitenkin on, että siellä on reilusti hakattu metsää tien molemmilta puolilta - varsinkin mopolla ajaessa hirvien, peurojen, porojen ja jopa jänisten aikainen havaitseminen on suorastaan elintärkeää.
Päivän ajokilometrit olivat 547 ja koko reissun kilometrit nyt 4467 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti