Imatran ajot - eikä pelkät muistoajot vaan ihan oikea IRRC

Imatran ajot - ihka oikea IRRC, eikä pelkästään muistoajo

Firman moottorikerholaiset päättivät tänä vuonna osallistua Imatran ajoihin. Meistä monikaan ei ole koskaan ollut Imatran ajoissa ikinä ennen, joten osallistujia tuli ihan mukavasti. Kylläkin alkuun oli enemmänkin osallistujia, mutta ainahan porukkaa karsiutuu, kun varaukset pitää tehdä niin ajoissa - tulee häitä, hautajaisia ym pakollisia mistä ei voi kieltäytyä. Seijakin aikoi osallistui omalla pyörällä, vaikka ilmoittautumisvaiheessa ei kortista ollut vielä muuta kuin haave. No haaveista totta ja kortti tuli ensimmäisellä yrittämällä.

Lyhyesti A-kortin suorituksesta

Onnistuneiden vaihtokauppojen jälkeen Seijalla oli eka oma pyörä alla - Yamahan R6. Autokoulun opettajalla ei ollut omaa pyörää, joten päätimme että hän selviää kokeesta ihan hyvin R6:llakin. Ja niin kävi - kortti tuli taskuun heti ensimmäisellä teoriakoe / käsittelykoe / ajokoeyrittämällä.

Vm. 2000 Yamaha R6 talven pikku kasvojenkohotuksen jälkeen. Ihan komea pyörä siitä tuli.

Kannattaa keväällä varautua pidempään suoritusaikaan, kun ajelee A-korttia. Ainakin Raumalla käsittelykoeaikoja on rajoitetusti, kun kaikki talven aikana sopivaan ikään tulleet ovat samalla radalla testeissä ja rata-aikoja ei ole lähellekään joka päivä. Kaikki tarkoittaa, mopo-, kevari- ja moottoripyöräkorttieja havittelevat.

Teoriakokeessa tuli yllätys eteen, kun ei oltu varauduttu liikennedioihin. Ei se sentään ihan moitteettomasti läpi mennyt - maksimimäärä virheitä, jotta koe hyväksytään, mutta sehän riittää. Vasta päästyä teoriakokeen läpi, pääsee käsittelykokeeseen, joten teoriakoe kannattaa suorittaa ihan asap.

Käsittelykoe olikin aika kinkkinen - lähinnä siis haastavan pyörävalinnan vuoksi. Autokoulujen tyypilliset moottoripyörät ovat merkittävästi helpompia käsitellä, kuin R6 - niin paljon, että muiden harjoitellessa pujottelua alkoi kylmänhiki valua jo otsaa pitkin. Pyörittely kuitenkin onnistui, eikä jalka vastannut maahan. Jarrutuksissa tuli vain yksi virhe, koska Seija meni radoissa sekaisin ja jarrutti väärälle stoppimerkille, onneksi sitä ei kuitenkaan laskettu varsinaiseksi virheeksi.

Ajokokeessa ei moitittavaa - eli valmiina Imatranajoihin ja itseasiassa sitä ennen oli tuo edellinen reissukin, mistä kerrottiin aikaisemmissa postauksissa.

Perjantaina- Lähtö kohti Imatraa

Aamulla lähdimme reissuun jo 8 maissa, jotta olemme Huittisissa tapaamispaikassa sovittuna aikana. Oikeastaan 15 minuuttia myöhässä lähdimme ja päätimme tankata vasta Huittisissa. Tuli kokeiltua Jarmon tankin riittävyyskin heti ensalkuun - mittarin mukaan bensaa piti riittää Huittisiin saakka ja riittikin, vaan tankilla hän tankkasi litran enemmän kuin mitä pyörän tankin virallinen tilavuus on.

Kokonaisuudessaan reissulla oli 11 moottoripyörää. Kahdella oli navigaattori mukanaan, joten heidän harteillaan oli vetää joukkoa. Ensimmäisen ajopätkän ajoimme kohtuullisen rauhallista ajonopeutta ja kaikki pysyivät hyvin jonossa. Pysähdyksellä vaihdoimme Jarmon keulille, TomTom Rider kun osaa mukavasti hakea kivoja mutkateitä. Eikä Tomppa pettänyt tälläkään kertaa. Ilma oli kuin morsian ja ajaminen kertakaikkiaan tuntui vapauttavalta. Ryhmässämme oli monenlaisia pyöriä, joten pyörät joilla on mukavampi ajaa hieman kovempaa ajonopeutta pian asettuivat kärkeen. Jonossa ajamisessa on kuitenkin omat kikkansa, ettei porukka eksy toisistaan. On äärettömän tärkeää, että jokainen pyörän selässä oleva odottaa seuraavaa pyörää ennen kuin jatkaa matkaansa risteyksestä eteenpäin. Ajoimme vajaan 100km etappeja kerrallaan, joten pysähtelimme paljon - joka sikäli on mukavaa kun on samanhenkisiä ihmisiä mukana - rentoahan ajamisen pitää ollakin.

Lounastauko Sysmän kanavalla

Imatralla - Hotelli Rento

Saavuimme Imatralle erittäin hyvissä ajoin. Hotelli Rento jossa yövyimme, oli erittäin hiljattain valmistunut hirsirakenteinen hotelli. Siisteys hotellissa oli ensiluokkaista, huoneet yksinkertaiset, mutta sängyt mukavat ja tilaa oli kuitenkin mukavasti.

Hotellin aamupala oli hieman vaatimaton, mutta täysin riittävä hotellin hintatasoon nähden - näin ollen ei siinäkään mitään moitittavaa. Jos viettäisin hotellissa pidempään, ehkä kaipaisin jotain vaihtelua. Henkilökunta hotellissa oli erittäin palvelualtista ja vaikka heidän kotimainen kieli ei ollutkaan suomi, he pystyivät palvelemaan ihan hyvin suomeksi. Ehkä hotelli on suunnattu ensisijaisesti venäläisturisteja silmällä pitäen. Tällä kertaa asiakkaat olivat ymmärtääkseni kaikki kuitenkin suomalaisia - itseasiassa, puolet hotellin huoneista oli varattu meidän käyttöömme.

Perjantai-ilta
Parit oluet hotellin terassilla ja illalliselle Imatran keskustaan - johon oli tainnut muutama muukin tulla.
Bussikyydit oli loistavasti suunniteltu - lisävuoroja oli järjestetty ja niitä lähti puolentunnin välein jäähallilta, joka oli hotellimme vieressä 2e/ suunta. Tuntui hyvin kohtuulliselta, varsinkin kun takseja oli aivan mahdoton saada tilattua suuren kävijämäärän vuoksi.
Emme löytäneet paikkaa mihin kaikki olisivat mahtuneet istumaan, joten porukka hieman jakaantui eri ravintoloihin. Ryyppyreissuhan tämä ei ollut meille, joten pikaisen illallistamisen jälkeen palasimme hotellille jo hyvissä ajoin.

Lauantai

Yksi kilpailun hurjapäistä tulossa varikolle

Suuntasimme kisoihin joskus vähän ennen puolta päivää. Aurinko paahtoi kuumana ja ihmisiä oli huikean paljon liikkeellä. Seijan keskittyminen välillä herpasi, kun piti etsiä paikalla olevia pokemoneja, mutta onneksi hän seurasi vähän muutakin toimintaa. Emme kulkeneet kisoissa isolla porukalla vaan kävelimme lähinnä kaksin ihmetellen kaikkea ympärillä olevaa. Ruokapaikkoja ja kojuja oli maltillisesti, mutta riittävästi. Ruokaa ei tarvinnut jonottaa enempää kuin 5-10 minuuttia, mutta olutta jos olisi halunnut - olisi jonotus ollut tuskallista. Muutamat kaljateltat mitä alueella oli, olivat ammuttuna täyteen pakattu. Pelkästään telttaan pääsyä joutui jonottamaan ja kaljajono lähti jo heti ovensuulta. Meidän viikonloppusuunnitelmaan ei kuulunut jonotus, joten se ei pahemmin häirinnyt meitä - Alueella olisi kyllä voinut olla enemmän virvoitusjuoman myyjiä tai jäätelömyyjiä yms, koska vesipulloa joutui välillä hakemaan pidempääkin.

Kiertelimme ja katselimme aika-ajoja vähän siellä täällä rataa. Olisi ehkä ollut järkevää ostaa istumapaikkaliput, jolloin näkymä radalle olisi ollut huomattavasti parempi. Aikaisemmin kun olimme varailemassa lippuja, emme kohtuuvaivalla löytäneet kuitenkaan sellaista ratakarttaa, jossa istumapaikat olisi ollut merkattuna siten, että lippukaupasta varatessa olisi tiennyt mistä paikan saa.

Lauantain kilpailut
Saimme hyvät paikat radan varresta ensimmäisiin kisoihin mitä katsoimme - ainoana pelkona moottoripyörien suistuminen radalta, joka olisi tapahtunut suoraan meitä päin. En tiedä olisivatko radan kaiteet riittäneet pitämään suistuneen pyörän radan puolella, mutta potentiaalia onnettomuudelle kuitenkin olisi ollut, varsinkin kun kurvissa josta pyörät ajoivat, oli kaivon kansi jossa muutama pyörä vähän liukastelikin.

Erän loppu ja kiitokset yleisölle

Pari ulosajoa näimme ja yhden keskeytyksen, kun jarrutus oli jäänyt vähän viimetippaan. Voi sitä harmituksen määrää, mitä todistimme, kun SS- luokan kisan senhetkinen kakkonen suistui radalta ja rikkoi pyöränsä ajokelvottomaksi.
Super Bikea ja Sivuvaunuluokkaa menimme katsomaan radan sisäpuolelle, josta oli hyvät näkymät. Edellisen yön sade oli kuitenkin melko tavalla kurastanut tienoon ja paikoitellen saimme kävellä melko syvässä mudassa. Sidecarluokan voitti tämän vuoden mestariksikin kruunattu suomalainen parivaljakko Päivärinta-Kainulainen. Ihan huikean hieno suoritus - vähemmän kylmähermoiselle tuo laji ei sovi.
Kävimme kiertelemässä myös varikolla ja kylläpäs Mika Kallio Racingin talli erottui muista talleista - ihan huikean iso teltta!

Imatralla on seitsemän aikaan illalla näytös, kun Imatrankosken patoluukut avataan - se ei kuitenkaan teknisistä syistä onnistunut ajallaan, joten päätimme lähteä kaupungille. Yleensä näytöksessä on vähän valoshowta ja sinfoniamusiikkia, mutta kuulimme niiltä jotka näytöksen olivat tälläkertaa ja aiemminkin nähneet, että tämänkertainen esitys oli vaisu ja ilman musiikkia.

Palasimme hotellille yhdentoista jälkeen illalla - jouduimme odottamaan tällä kertaa bussia vähän kauemmin, kun emme olleet ainoita keskustasta poistujia. Mutta kelin ollessa edelleen siedettävä, ei tuo odottaminen ihan mahdottomalta tuntunut.

Ostokset
Yleensä tapana ei ole ostaa mitään kummempia reissusta, mutta pidempään ostoslistalla ovat olleet merinovillaiset alusasut ja sukat tuli kuitenkin ostettua. En missään nimessä laittaisi mitään muuta alusasua enää alle - lämpimällä kelillä eivät ole nihkeät vaan sitovat kosteutta hyvin tuntumatta märiltä. Kylmällä ilmalla villa tuntuu lämpimältä ihoa vasten, vaikka asu onkin melko ohut. Moottoripyöräilijän ja miksei -kelkkailijankin "must have" tuote. Tuotetta saa samaan hintaan myös verkkokaupasta  Hinta on merkittävästi edullisempi kuin urheilukaupasta ostettuna, istuvuus ja laatu ensiluokkaista. Paita, housut ja 2 sukat yhteensä 80 euroa, kun ostimme 2 settiä.

Sunnuntai
Imatralta jokainen porukastamme lähti omin reitein ja lähtöajoin paluumatkalle kotiin, Niin mekin ja edelleen mutkareittiä myöten. Saavuimme kotiin seitsemän aikaan illalla. Seijan ajo alkaa olla jo ihan riittävän vauhdikasta, eikä hän jäänyt kenenkään jalkoihin reissulla - toki näillä kokonaiskilometreillä jo harjaantuneisuutta hommaan on tullutkin.

Erittäin mukava reissu takana ja paljon uusia kokemuksia rikkaampana.