Imatran ajot - eikä pelkät muistoajot vaan ihan oikea IRRC

Imatran ajot - ihka oikea IRRC, eikä pelkästään muistoajo

Firman moottorikerholaiset päättivät tänä vuonna osallistua Imatran ajoihin. Meistä monikaan ei ole koskaan ollut Imatran ajoissa ikinä ennen, joten osallistujia tuli ihan mukavasti. Kylläkin alkuun oli enemmänkin osallistujia, mutta ainahan porukkaa karsiutuu, kun varaukset pitää tehdä niin ajoissa - tulee häitä, hautajaisia ym pakollisia mistä ei voi kieltäytyä. Seijakin aikoi osallistui omalla pyörällä, vaikka ilmoittautumisvaiheessa ei kortista ollut vielä muuta kuin haave. No haaveista totta ja kortti tuli ensimmäisellä yrittämällä.

Lyhyesti A-kortin suorituksesta

Onnistuneiden vaihtokauppojen jälkeen Seijalla oli eka oma pyörä alla - Yamahan R6. Autokoulun opettajalla ei ollut omaa pyörää, joten päätimme että hän selviää kokeesta ihan hyvin R6:llakin. Ja niin kävi - kortti tuli taskuun heti ensimmäisellä teoriakoe / käsittelykoe / ajokoeyrittämällä.

Vm. 2000 Yamaha R6 talven pikku kasvojenkohotuksen jälkeen. Ihan komea pyörä siitä tuli.

Kannattaa keväällä varautua pidempään suoritusaikaan, kun ajelee A-korttia. Ainakin Raumalla käsittelykoeaikoja on rajoitetusti, kun kaikki talven aikana sopivaan ikään tulleet ovat samalla radalla testeissä ja rata-aikoja ei ole lähellekään joka päivä. Kaikki tarkoittaa, mopo-, kevari- ja moottoripyöräkorttieja havittelevat.

Teoriakokeessa tuli yllätys eteen, kun ei oltu varauduttu liikennedioihin. Ei se sentään ihan moitteettomasti läpi mennyt - maksimimäärä virheitä, jotta koe hyväksytään, mutta sehän riittää. Vasta päästyä teoriakokeen läpi, pääsee käsittelykokeeseen, joten teoriakoe kannattaa suorittaa ihan asap.

Käsittelykoe olikin aika kinkkinen - lähinnä siis haastavan pyörävalinnan vuoksi. Autokoulujen tyypilliset moottoripyörät ovat merkittävästi helpompia käsitellä, kuin R6 - niin paljon, että muiden harjoitellessa pujottelua alkoi kylmänhiki valua jo otsaa pitkin. Pyörittely kuitenkin onnistui, eikä jalka vastannut maahan. Jarrutuksissa tuli vain yksi virhe, koska Seija meni radoissa sekaisin ja jarrutti väärälle stoppimerkille, onneksi sitä ei kuitenkaan laskettu varsinaiseksi virheeksi.

Ajokokeessa ei moitittavaa - eli valmiina Imatranajoihin ja itseasiassa sitä ennen oli tuo edellinen reissukin, mistä kerrottiin aikaisemmissa postauksissa.

Perjantaina- Lähtö kohti Imatraa

Aamulla lähdimme reissuun jo 8 maissa, jotta olemme Huittisissa tapaamispaikassa sovittuna aikana. Oikeastaan 15 minuuttia myöhässä lähdimme ja päätimme tankata vasta Huittisissa. Tuli kokeiltua Jarmon tankin riittävyyskin heti ensalkuun - mittarin mukaan bensaa piti riittää Huittisiin saakka ja riittikin, vaan tankilla hän tankkasi litran enemmän kuin mitä pyörän tankin virallinen tilavuus on.

Kokonaisuudessaan reissulla oli 11 moottoripyörää. Kahdella oli navigaattori mukanaan, joten heidän harteillaan oli vetää joukkoa. Ensimmäisen ajopätkän ajoimme kohtuullisen rauhallista ajonopeutta ja kaikki pysyivät hyvin jonossa. Pysähdyksellä vaihdoimme Jarmon keulille, TomTom Rider kun osaa mukavasti hakea kivoja mutkateitä. Eikä Tomppa pettänyt tälläkään kertaa. Ilma oli kuin morsian ja ajaminen kertakaikkiaan tuntui vapauttavalta. Ryhmässämme oli monenlaisia pyöriä, joten pyörät joilla on mukavampi ajaa hieman kovempaa ajonopeutta pian asettuivat kärkeen. Jonossa ajamisessa on kuitenkin omat kikkansa, ettei porukka eksy toisistaan. On äärettömän tärkeää, että jokainen pyörän selässä oleva odottaa seuraavaa pyörää ennen kuin jatkaa matkaansa risteyksestä eteenpäin. Ajoimme vajaan 100km etappeja kerrallaan, joten pysähtelimme paljon - joka sikäli on mukavaa kun on samanhenkisiä ihmisiä mukana - rentoahan ajamisen pitää ollakin.

Lounastauko Sysmän kanavalla

Imatralla - Hotelli Rento

Saavuimme Imatralle erittäin hyvissä ajoin. Hotelli Rento jossa yövyimme, oli erittäin hiljattain valmistunut hirsirakenteinen hotelli. Siisteys hotellissa oli ensiluokkaista, huoneet yksinkertaiset, mutta sängyt mukavat ja tilaa oli kuitenkin mukavasti.

Hotellin aamupala oli hieman vaatimaton, mutta täysin riittävä hotellin hintatasoon nähden - näin ollen ei siinäkään mitään moitittavaa. Jos viettäisin hotellissa pidempään, ehkä kaipaisin jotain vaihtelua. Henkilökunta hotellissa oli erittäin palvelualtista ja vaikka heidän kotimainen kieli ei ollutkaan suomi, he pystyivät palvelemaan ihan hyvin suomeksi. Ehkä hotelli on suunnattu ensisijaisesti venäläisturisteja silmällä pitäen. Tällä kertaa asiakkaat olivat ymmärtääkseni kaikki kuitenkin suomalaisia - itseasiassa, puolet hotellin huoneista oli varattu meidän käyttöömme.

Perjantai-ilta
Parit oluet hotellin terassilla ja illalliselle Imatran keskustaan - johon oli tainnut muutama muukin tulla.
Bussikyydit oli loistavasti suunniteltu - lisävuoroja oli järjestetty ja niitä lähti puolentunnin välein jäähallilta, joka oli hotellimme vieressä 2e/ suunta. Tuntui hyvin kohtuulliselta, varsinkin kun takseja oli aivan mahdoton saada tilattua suuren kävijämäärän vuoksi.
Emme löytäneet paikkaa mihin kaikki olisivat mahtuneet istumaan, joten porukka hieman jakaantui eri ravintoloihin. Ryyppyreissuhan tämä ei ollut meille, joten pikaisen illallistamisen jälkeen palasimme hotellille jo hyvissä ajoin.

Lauantai

Yksi kilpailun hurjapäistä tulossa varikolle

Suuntasimme kisoihin joskus vähän ennen puolta päivää. Aurinko paahtoi kuumana ja ihmisiä oli huikean paljon liikkeellä. Seijan keskittyminen välillä herpasi, kun piti etsiä paikalla olevia pokemoneja, mutta onneksi hän seurasi vähän muutakin toimintaa. Emme kulkeneet kisoissa isolla porukalla vaan kävelimme lähinnä kaksin ihmetellen kaikkea ympärillä olevaa. Ruokapaikkoja ja kojuja oli maltillisesti, mutta riittävästi. Ruokaa ei tarvinnut jonottaa enempää kuin 5-10 minuuttia, mutta olutta jos olisi halunnut - olisi jonotus ollut tuskallista. Muutamat kaljateltat mitä alueella oli, olivat ammuttuna täyteen pakattu. Pelkästään telttaan pääsyä joutui jonottamaan ja kaljajono lähti jo heti ovensuulta. Meidän viikonloppusuunnitelmaan ei kuulunut jonotus, joten se ei pahemmin häirinnyt meitä - Alueella olisi kyllä voinut olla enemmän virvoitusjuoman myyjiä tai jäätelömyyjiä yms, koska vesipulloa joutui välillä hakemaan pidempääkin.

Kiertelimme ja katselimme aika-ajoja vähän siellä täällä rataa. Olisi ehkä ollut järkevää ostaa istumapaikkaliput, jolloin näkymä radalle olisi ollut huomattavasti parempi. Aikaisemmin kun olimme varailemassa lippuja, emme kohtuuvaivalla löytäneet kuitenkaan sellaista ratakarttaa, jossa istumapaikat olisi ollut merkattuna siten, että lippukaupasta varatessa olisi tiennyt mistä paikan saa.

Lauantain kilpailut
Saimme hyvät paikat radan varresta ensimmäisiin kisoihin mitä katsoimme - ainoana pelkona moottoripyörien suistuminen radalta, joka olisi tapahtunut suoraan meitä päin. En tiedä olisivatko radan kaiteet riittäneet pitämään suistuneen pyörän radan puolella, mutta potentiaalia onnettomuudelle kuitenkin olisi ollut, varsinkin kun kurvissa josta pyörät ajoivat, oli kaivon kansi jossa muutama pyörä vähän liukastelikin.

Erän loppu ja kiitokset yleisölle

Pari ulosajoa näimme ja yhden keskeytyksen, kun jarrutus oli jäänyt vähän viimetippaan. Voi sitä harmituksen määrää, mitä todistimme, kun SS- luokan kisan senhetkinen kakkonen suistui radalta ja rikkoi pyöränsä ajokelvottomaksi.
Super Bikea ja Sivuvaunuluokkaa menimme katsomaan radan sisäpuolelle, josta oli hyvät näkymät. Edellisen yön sade oli kuitenkin melko tavalla kurastanut tienoon ja paikoitellen saimme kävellä melko syvässä mudassa. Sidecarluokan voitti tämän vuoden mestariksikin kruunattu suomalainen parivaljakko Päivärinta-Kainulainen. Ihan huikean hieno suoritus - vähemmän kylmähermoiselle tuo laji ei sovi.
Kävimme kiertelemässä myös varikolla ja kylläpäs Mika Kallio Racingin talli erottui muista talleista - ihan huikean iso teltta!

Imatralla on seitsemän aikaan illalla näytös, kun Imatrankosken patoluukut avataan - se ei kuitenkaan teknisistä syistä onnistunut ajallaan, joten päätimme lähteä kaupungille. Yleensä näytöksessä on vähän valoshowta ja sinfoniamusiikkia, mutta kuulimme niiltä jotka näytöksen olivat tälläkertaa ja aiemminkin nähneet, että tämänkertainen esitys oli vaisu ja ilman musiikkia.

Palasimme hotellille yhdentoista jälkeen illalla - jouduimme odottamaan tällä kertaa bussia vähän kauemmin, kun emme olleet ainoita keskustasta poistujia. Mutta kelin ollessa edelleen siedettävä, ei tuo odottaminen ihan mahdottomalta tuntunut.

Ostokset
Yleensä tapana ei ole ostaa mitään kummempia reissusta, mutta pidempään ostoslistalla ovat olleet merinovillaiset alusasut ja sukat tuli kuitenkin ostettua. En missään nimessä laittaisi mitään muuta alusasua enää alle - lämpimällä kelillä eivät ole nihkeät vaan sitovat kosteutta hyvin tuntumatta märiltä. Kylmällä ilmalla villa tuntuu lämpimältä ihoa vasten, vaikka asu onkin melko ohut. Moottoripyöräilijän ja miksei -kelkkailijankin "must have" tuote. Tuotetta saa samaan hintaan myös verkkokaupasta  Hinta on merkittävästi edullisempi kuin urheilukaupasta ostettuna, istuvuus ja laatu ensiluokkaista. Paita, housut ja 2 sukat yhteensä 80 euroa, kun ostimme 2 settiä.

Sunnuntai
Imatralta jokainen porukastamme lähti omin reitein ja lähtöajoin paluumatkalle kotiin, Niin mekin ja edelleen mutkareittiä myöten. Saavuimme kotiin seitsemän aikaan illalla. Seijan ajo alkaa olla jo ihan riittävän vauhdikasta, eikä hän jäänyt kenenkään jalkoihin reissulla - toki näillä kokonaiskilometreillä jo harjaantuneisuutta hommaan on tullutkin.

Erittäin mukava reissu takana ja paljon uusia kokemuksia rikkaampana.

Pian kotona

Pian kotona - mutta ukkosta tiedossa koko maahan
Olemme harjaantuneita säätilojen seuraajia ja joustavia reittien muuttajia sateen sattuessa, mutta tälle päivällä ei taida auttaa itku eikä maamme laulu. Sadetta ja ukkosta luvataan koko päivälle. Lisäksi reittisuunnitelmia on muutettava jo pelkästään siksi, että suunnittelemamme reitti kulki Jyväskylän lähistöllä ja Jyväskylän suurajojen pari ek:ta sattui meidän reitillemme. Näin ollen, emme taida olla tervetulleita sinne mopoinemme seikkailemaan.

Säätiedotuksesta huolimatta onnistuimme välttämään muutaman ukkosrintaman ja vain kerran satuimme sateeseen jota tuntui tulevan niin ylhäältä sivulta että altakin päin. Ajoimme Muhokselta tietä 8250 Veneheittoon ja sieltä tietä 800 Piippolaan. Piippolasta todellakin löytyi vaarin tupa, tai jotain vastaavaa - vanhustentalon kyltit näin sanoivat. Oli siellä Vaarintiekin kartalla.

Piippolasta lähdimme Haapavedelle - Halsuaan ja Vimpeliin. Sadevaatteet olivat matkalla kuivuneet emmekä Vimpelin jälkeen niitä pukeneet päälle, vaikka muutama sadetippa taivaalta tulikin niskaan. Jatkoimme Vimpelistä Lapualle, jonka kautta Ilmajoelle,  Koskenkorvaan, Kurikan kautta Kauhajoelle ja  Isojoelle. Vasta Siikaisissa jouduimme valtatie 8:lle, jota
köristelimme loppumatkan Raumalle ja kotiin.

Kotona!!!

Päivän ajokilometrit 654km, Lomareissun kokonaiskilometrit 5496 km.



Reissun jälkeen tapahtunutta:
Reissun päätteeksi oli pyykkipäivä. Kaikki kamppeet pesuun ja kaappiin.
Seijan mopo tarkistutettiin Hakin huollossa ja siinä todettiinkin etuhaarukan t-kappaleen olevan huonossa suunnassa. Jossain vaiheessa matkaa huomasimme myös Seijan kypäräpuhelimessa sekä kypärässä itsessään vähän kolhua törmäyksestä parkkipaikalla - puhelimien yhteys pätki ja kohinanvaimennus ei toiminut. Nämä pitäisi mennä vakuutukseen, kun ne tuosta parkkipaikkaonnettomuudesta kuitenkin johtuivat - katsotaan kuinka käy.
Aivan moitteettomasti toiminut Scott:n sadeasun housujen kuminauhan tikkaus myös petti, joten se vietiin myös Motoraumaan lähetettäväksi korjaukseen - nopea palvelu, seuraavana päivänä sai hakea housut jo takaisin.
Renkaat alkoivat olla vaihtokunnossa, joten uudet tilattiin ja vaihdatettiin Hakin huollossa. Tällä kertaa alle laitettiin vähän enemmän soratielle tarkoitetut renkaat.
Uusia reissuja suunnitellaan jo ja odotetaan kuumeisesti tienpäälle pääsyä!

Rovaniemi ja Napapiiri - Seijan kotikonnuilla 29.7.2016

Rovaniemi ja Napapiiri - Seijan kotikonnuilla (29.7.2016)
Seijan kotiseutu on Rovaniemen maalaiskunnassa, mutta vanhemmat muuttivat sieltä Saarenkylään jo vuosia sitten. Rovaniemellä siis tulee oltua kohtuullisen usein, mutta nykyään haluamme olla siellä myös oikeina turisteina - käydä niissä paikoissa, missä paikkakuntalaisena ei tule usein käytyä.. esim Napapiirillä =)

Kuvan mukaisesti Napapiirillä ollaan!

Ostimme napapiiriltä ihan loistavat kesäkauden puuvillapipot poroaiheilla - kaikki printit olivat heijastavaa maalia, joka on tosi hyödyllinen ja hauska yksityiskohta pipossa.


Ensimmäistä kertaa ikinä, kävimme katsomassa myös joulupukkia ja hänkin tuntui olevan moottoripyöräharrastaja tai ainakin oli kovasti juttujen perusteella niistä kiinnostunut.

Joulupukin näkemistä joutuu joskus jopa jonottelemaan, joten olivat mukavia installaatioita tehneet jonotusreitin varrelle - jouluja eri vuosikymmeniltä. Voi pikkulapsiraukkoja, jotka muutenkin saattaa joulupukkia pelätä - ei nuo installaatiot yhtään tuota pelkoa vähennä ainakaan.

Aika hurjan näköinen on ollu ystävämme joulupukki! Lapset on varmasti olleet onnellisia pelkästään siitä, että pukki on lähtenyt, ei tarvitse edes lahjoja - joita ei tainnut olla edes paljoa tarjollakaan!!

Tällaisena minäkin muistan ensimmäiset jouluni.

Päivän epistolassa oli myös mopojen pesu ja oli pakko lisätä tämä kuva todisteeksi, että on Seijakin moponpesuihin joskus osallistunut. Vaatetuksen perusteella voi ehkä päätellä, ettei hän siihen moponpesuun varsinaisesti ryhtynyt - melkoinen TyyliLyyli =)

Seijan sisko Sari perheinensä oli autolla kyläilemässä mummolassa, joten saimme pakattua heidän mukaansa osan tavaroista ja häälahjoista - samalla huomasimme, että Seijan mopolaukut olivat sittenkin kokeneet pientä damagea ja olivat naarmuilla.





Kotiinpäin (30.7.2016)
Lähdimme paluumatkalle kotiin vasta neljän maissa iltapäivällä. Reissun viimeiset porot olivat matkan varrella ja niitä olikin likimain sata - osa metsässä ja osa tiellä. Pysähdyimme kuvaamaan porotokkaa GoProlla ja onnistuin nappaamaan kuvan Jarmosta ja juuri tietä ylittävästä porotokastakin.

Kuvaan tallentui vain osa noin 100 porosta mitä näimme
tienpientareella ja heti sen ulkopuolella.

Ranua
Ranualla oli seurat meneillään ja siellä oli kuulemma n. 30,000 ihmistä ja sadoittain asuntovaunuja ja autoja parkkeerattuna pellolle - onneksi seurat olivat vielä meneillään, eikä maantien tukot olleet meille mitenkään haitaksi.
Raunuantiellä sattui myös pienehkö mutta kipeä haveri - Jarmo leppuutteli jalkoja, samalla kun ajoi 70km/h muutaman kymmenen metrin levyisen tietyön yli ja kivenlohkare ponnahti eturenkaasta sääreen. Jalka kipeytyi oikein kunnolla muutaman viikon ajaksi.

Muhos
Pääsimme päivän ajon päätteeksi Muhokselle saakka. Montta Active Camping oli vielä auki, vaikka kello oli lähellä kymmentä illalla. Ehdittiin syömään hampurilaisetkin, mitkä meille ystävällisesti suostuttiin vielä tekemään, vaikka keittiö olikin varsinaisesti jo kiinni. Vuokrasimme pienen mökin ja hintalaatusuhde oli vähintäänkin hyvä 35e/vrk.

Monta Active Camping - mökki 15, rauhainen ja syrjässä melulta.

Päivän ajokilometrit 374km, kokonaisuudessaan 4841km.

Suunnan muutos kotiin päin

Suunnan muutos kotiin päin

No onpas tullut pitkä väliaika blogin kirjoittamiseen. Molemmat tätä halusimme, mutta jotenkin meiltä on kaikki aika karannut käsistä eikä kirjoittamiseen vain ole löytynyt sopivaa aikaa. Ei se tosin yksinään siitä ole ollut kiinni tietenkään vaan asioiden priorisoinneissa ja halusta kirjoittaa. Tässä on jo ehtinyt monenlaista tapahtua ja nyt koitamme kiristää tahtia ja saada kesän MP-seikkailut pakettiin, että pääsemme kirjoittamaan myös muista reissuista joita on jo ehtinyt tulla.

Mutta niinkuin tuo otsikko sanoo niin Lofootit olivat reissumme määränpää ja kun se oli saavutettu niin oli aika kääntyä ympäri ja aloittaa kotimatka. Tuossa tiedossa oli jotain outoa sillä vaikka kilometrejä kotiin oli vaikka kuinka paljon niin mieli jo asettui sille kannalle, että koko reissu oli ohi. Aika erikoinen tunne. Ajoreittimme oli kuitenkin aivan erilainen kuin tänne tullessa (poislukien paluu Lofooteilta samaa tietä Narvikiin), ja näin ollen nähtävyyksiä ja kokemuksia oli vielä edessä vaikka kuinka paljon.

Aamulla teimme poikkeuksen ja varasimme hotellin etukäteen Narvikin Scandicista. Teimme tämän siksi, että päivästä oli tulossa sateinen ja viileä. Illasta on mukava saada kamppeet kuivaksi ja päästä lämpimään pehmeään sänkyyn peiton alle. Reissubudjettia ei kannatakaan suunnitella niin tiukaksi, etteikö välillä voi itseänsä hemmotella - näin välttyy turhalta hermojenkiristelyltä. Heti aamusta alkaen satoi vettä ja pilvet olivat tosi matalalla.
Söimme rauhassa aamupalan huoneessamme ja kävimme sitten kävelemässä Ån kylällä. Teimme vähän ostoksia ja poikkesimme paikallisessa leipomossa joka oli perustettu jo 1800 luvulla ja edelleen leivät paistettiin samassa uunissa. Todella idyllinen ja näkemisen arvoinen paikka. Leipomon yläkerrassa oli myös paikallinen vanha kauppa, joka myi pääasiassa matkamuistoja, mutta jotain pientä syötävää sieltäkin saisi.
Törmäsimme myös pariin saksalaiseen motoristiin joiden kanssa vaihdoimme muutaman sanan. Syy tähän oli se, että toisen motoristin pyörä oli vähän harvinaisempi BMW HP2 enduromalli, jota kävin ihastelemassa.

Palattuamme kävelyltä pakkasimme pyörät ja puimme sadeasut päällemme ja ajo Narvikiin alkoi. Vettä satoi vähän väliä ja pilvet olivat niin alhaalla, että Lofoottien hienot maisemat olivat kadonneet - niitä ei kertakaikkiaan enää näkynyt, eikä ajostakaan enää pystynyt samalla tavalla nauttimaan. Ajamisesta tuli lähinnä suoritus ja selviytymistaistelu, sillä välillä vettä satoi niin paljon ettei pystynyt edes kunnon ajovauhtia pitämään yllä, koska vesiliirtovaara oli jo aika ilmeinen eikä Seijalla ollut vielä kovin paljon kokemusta sadekelillä ajamisesta - no nyt se sitä sai.

Paluumatkalla tämä silta näkyi vähän paremmin kuin Lofooteille mennessämme. Mielissämme ajattelimme, että tämän sillan jälkeen Lofootit alkavat. Todellisuudessa näin ei asia ehkä kuitenkaan ole.

Pidimme matkan aikana muutaman kahvi ja ruokatauon ja Narvikiin tullessa poikkesimme kaupasta hakemassa vähän iltapala-aineksia hotellille. Narvikiin tullessa jouduimme kiertämään yhden vuonon, joka teki matkasta paljon pidemmän ja tämän olivat myös paikalliset oivaltaneet, sillä matkaa oikaisevaa siltaa oli jo alettu rakentamaan. Kuvaa katsellessa huomaa, ettei vielä kannata sillan avaamista jäädä odottelemaan. Kyllä vielä hetki menee ennen kuin ensimmäiset matkustajat pääsevät sillan ylittämään.

Uuden sillan työmaa Narvikin lähellä.

Kirjauduimme huoneeseen ja otimme loppuillan hyvin rauhallisesti rentoutuen. Katselimme hotellihuoneemme ikkunasta maisemia Narvikiin ja nautimme muutaman oluen suunnitellen samalla seuraavan päivän ohjelmaa. Päätimme ottaa myös rauhallisemman aamun tutustumalla Narvikin kaupunkiin ja käydä sotamuseossa. Tämä suunnitelma lukittuna kävimme nukkumaan.
Päivän ajokilometrit olivat vain 378, joka jatkuvassa vesisateessa oli kyllä ihan kohtuullinen.

Koko reissun kilometrit tähän asti 3920 km.

Scandic Narvik
Hotelli, jossa yövyimme, oli uudehko Scandic hotelliketjun rakennus. Niin uusi, ettei sen numeroa vielä löytynyt navigaattorin kartasta vaikka se oli juuri ennen reissua päivitetty. Hotelliin kuului myös parkkihalli, jossa prätkämme saivat rauhassa yön aikanan kuivua. Hotelli oli viihtyisä ja satuimme saamaan erinomaisen huoneen aika korkealta. Huone oli hotellirakennuksen kaariosassa, jonka takia huoneesta oli mahtava panoramanäkymä kaupunkiin. Vaikkei Narvik kauneimpia näkemiämme norjalaisia kaupunkeja olekaan, sitä maisemaa kelpasi kyllä ihastella,

Maisemakuva hotellihuoneestamme Narvikiin. 

 Aamupala oli tyypillistä Scandic laatua ja myös aamupalatila oli aika tyypillisesti rakennettu vähän ahtaaksi. Kun aamupalalla on paljon väkeä, siellä kulkeminen on hyvin hankalaa enkä ainakaan henkilökohtaisesti pidä ollenkaan, kun joku on koko ajan selän takana hengittämässä ja tönimässä. Siitä ainoat miinuspisteet hotellille - kokonaisuudessaan positiivinen kokemus.

Narvikin uudehko Scandic hotelli oli majapaikkanamme. Onhan tuo aika tyylikäs rakennus eikä maisemassakaan ole valittamista :)

 Narvikin sotamuseo
Aamupalan jälkeen, olimme päättäneet käydä Narvikin sotamuseossa, joka sattuikin olemaan aivan hotellin vieressä. Silti se oli hankala löytää, koska opastus oli huono - museo löytyi itse asiassa kirjastorakennuksesta...
Ostimme liput ja kävimme sisälle. Museokierrokselle oli saatavilla ilmainen puhelimelle ladattava applikaatio sekä iphonelle, että androidille. Latasimme sen, mutta emme käyttäneet, koska sopivaa kieltä  ei ollut tarjolla. Sopivalla kielellä tarkoitan esim. englantia, jota kuitenkin jokunen ihminen maailmassa ymmärtää. Norjaksi emme opastusta aikoneet kuunnella joten kyseinen "appi" tuli samantien poistettua takaisin bittiavaruuteen.

Seija ja Narvikin taistelussa uponneen laivan ruori.

 Itse museo oli aika pieni ja se keskittyi pääosin Narvikin vuonossa tapahtuneeseen taisteluun, johon osallistuivat Norjalaisten lisäksi Saksalaiset sekä Englantilaiset - tai tarkemmin liittoutuneiden joukot, jotka pääosin olivat englantilaisia. Itse taistelun kuvaus oli toteutettu hienosti isolla pöydällä, johon oli muotoiltu Narvikin karttamaisema korkeuseroineen ja jolle sitten heijastettiin ylhäältä taisteluun kuuluneiden laivojen liikkeet ja varsinaiset taistelut. Pöydän reunoilla näkyi kaikkien laivojen tiedot sekä kenelle ne kuuluivat. Koko taistelu oli myös selostettu, mutta valitettavasti vain Norjaksi, englanniksi selostusteksti heijastettiin pöytään, jonka lukeminen häiritsi muun esityksen seuraamista. Esitys oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että katsoimme sen varmaan viisi kertaa. Se tosin kesti vain noin viisi minuuttia. Syy tähän taisteluun oli Kiirunasta Narvikiin junalla tuotava rautamalmi, jota sotakalustojen valmistamiseen tarvittiin ja josta kaikki osapuolet, paitsi puolueeton Norja, olivat kiinnostuneita. Ensimmäinen historiallinen näyttely josta poistun siten, että osaan kertoa mitä tuona aikakautena on todella tapahtunut ja missä järjestyksessä. Jos Narvikissa satut poikkeamaan niin kannattaa kyllä sotamuseossa poiketa.

Käytetyt torpedot olivat aika isoja. Ei ihme että näillä laivoja upotettiin.

Kohti Suomea ja Rovaniemeä
Museokäynnin jälkeen palasimme hotelliin vaihtamaan ajovaatteet päälle ja aloitimme matkan mukavassa auringonpaisteisessa kelissä matkamme kohti Suomea. Autotallista soittelimme ensimmäisen kerran suomeen vakuutusyhtiöön Seijan pyörävahingon merkeissä. Saatiin virallisesti kansainvälinen vahinkoilmoitus tehtyä ja sekin homma byrokratian rattaisiin pyörimään. Bemarien pyörät sen sijaan alkoivat pyöriä itse paluumatkan alkaessa ja pyörimistä olikin melkoisesti tiedossa päivän varrelle. Ajoreittimme oli Narvik - Kiiruna - Rovaniemi, mutta tarkoituksemme oli kuitenkin ajella myös vähän pienempiä ja mielenkiintoisempia teitä.
Emme sitten päässeet edes kunnolla Narvikin kaupungista ulos, kun säätila muuttui ja alkoi vähän tiputtelemaan vettä. Koska edessäpäin kuitenkin näkyi kirkasta taivasta, emme laittaneet sadevaatteita päälle vaan luotimme ajopukujemme goretex kankaan vedenpitävyyteen. Vesisade kuitenkin yltyi koko ajan ja lopulta ajelimme melkoisessa rankkasateessa, joka loppui oikeastaan vasta kun pääsimme vuorten yläpuolella ja lopulta Ruotsin puolelle. Kuivattelimme ajossa vaatteitamme ajaen paljon seisoen, jotta tuuli pääsi nuolemaan kastuneita vaatteita kuivaksi. Aika nopeasti ne ainakin pintakuivaksi tulivat, vaikka puvun sisällä tuntuikin olevan vielä pieni kosteus, joka ei kuitenkaan liikaa meitä haitannut.
Aika lähellä tietä oli isohko vesiputous, jota pysähdyimme ihastelemaan. Laitoimme jopa pyörät parkkiin ja kävelimme vähän matkaa rinnettä ylös koskea ihmettelemään ja kuvaamaan. Matkalla tulimme myös junaradalle, jota pitkin vieläkin Kiirunasta tuodaan rautamalmia Narvikiin.

Låktajåkk niminen koski Narvik - Kiiruna tien varrella. Kosken yläpuolella näkyy myös rautatiesilta.

Reissukuvauksesta
Kuvasimme matkallamme still kuvat käyttäen iphone 6 puhelinta eikä mukanamme edes ollut mitään muuta kameraa. Tämän lisäksi kuvasimme GoPro Hero3 kameralla videota ajosta. GoPro kamera oli kiinnitetty sen mukana tulevalla liimakiinniteisellä pitimellä kypärän päälle, sellaiseen kohtaan, ettei avattavan Schubertin leukaosa siihen osunut.
Kameraa ohjattiin sen omalla kauko-ohjaimella, joka oli kiinnitetty pyörän sarveen. Kauko-ohjaimesta pystyy vaihtamaan kuvausmoodia stillkuvasta videoon, sarjakuvaukseen jne. Kaukosäädin myös näyttää montako kuvaa on jo otettu ja esim. kuinka kauan meneillään oleva videokuvaus on pyörinyt. Aika hyödyllinen kapistus, joka tietysti helpottaa kuvausta, jos  itse kamera on hankalassa paikassa kuten pään päällä.

Schubertissa oleva GoPro kameran kiinnitys

Sarvessa oleva GoPron kauko-ohjain

Pysähdyspaikka taustalla näkyvän vesiputouksen tutustumista varten

Aika pian tämän pysähdyksen jälkeen alkoi jälleen satamaan vettä, mutta emme vieläkään pukeneet sadeasuja päällemme vaan ajattelimme laittaa ajopuvut todelliseen testiin. Matkan aikana oli pitkiä pätkiä tietöitä, joissa asfalttipäälyste oli kokonaan poistettu jättäen alle sateen kasteleman, kuraisen hiekkapinnoitteen.

Kiirunaan tullessamme olivat kurassa niin pyörät kuin ajovaatteetkin. Koska Seijan mopon tuulilasi oli todella matala, piti kuraa hetkittäin pysähtyä pesemään kypärän visiiristä. Korkeampi tuulilasi suojasi Jarmon kypärän visiiriä varsin hyvin. Vesipullo ja rätti on hyvä kyllä olla olemassa visiirinpesua varten ja säilytyspaikka sille helposti saatavilla sateellakin.
Pysähdyimme Kiirunassa syömään ja tutkimaan tämän mielenkiintoisen kaupungin historiaa. Kiirunassahan on kaivettu niin paljon rautamalmia, että koko kaupunki on nykyään niinsanotusti tyhjän päällä ja on huomattu, että koko kaupunkin on uppoamassa kaivantoon. Tämän takia on päätetty siirtää kokonainen kaupunkin eri paikkaan tukevalle maalle. Siirto on jo alkanut ja esimerkiksi kaupungin juna-asema on jo uudessa paikassaan. Aika erikoinen paikka, jossa kaivostoiminta on todella näkyvästi esillä :)

Syödessä muuten huomattiin, että iPhone ei ole vesitiivis. Oli käynyt niin, että Seijan puhelin oli jäänyt ajopuvun sellaiseen taskuun, jota ei ollut päälystetty goretexilla ja näin ollen puhelin oli ollut koko päivän sateen vaikutuksen alaisena. Kosteutta oli mennyt reilusti puhelimen sisälle, jonka vuoksi puhelimen toiminta oli merkittävästi heikentynyt. Yritimme sitä ruokaillessamme kuivatella, mutta eihän se hyvältä näyttänyt. Saapa nähdä joudutaanko reissun jälkeen vielä ostamaan uusi puhelin.
Ruokailun jälkeen reissumme jatkui ja onneksi koko loppumatka saatiinkin ajaa kuivassa kelissä pukuja kuivatellen. Ajoimme Pajalan kautta Pelloon ja sieltä Rovaniemelle, jossa olimme pari päivää taas lepäämässä ja kavereita moikkaamassa.
Ruotsin puolella tiet olivat hieman tylsähköjä ja jouduimme liian usein ajamaan päätietä myöten. Positiivista Ruotsin teissä kuitenkin on, että siellä on reilusti hakattu metsää tien molemmilta puolilta - varsinkin mopolla ajaessa hirvien, peurojen, porojen ja jopa jänisten aikainen havaitseminen on suorastaan elintärkeää.

Päivän ajokilometrit olivat 547 ja koko reissun kilometrit nyt 4467 km.